Jenny Wihurin matkapäiväkirja 11, 29.-30.5.

Legi 5

Pitkää viisiosaista koulutuspurjehdusta on valmisteltu jo kuukausia.  Bremerhaveniin saapuminen vuokra-autolla Hampurista lentokentältä oli mieleen painuva hetki. Vähitellen kaikki paperille laitettu ja useaan otteeseen mietitty muuttui todeksi, jopa käsinkosketeltavaksi. Viikonloppuun mahtui kaikenlaista raekuuroista upeaan paraatiin. Vähitellen Suomesta saapunut porukka hitsautui tehokkaasti juhlivaksi miehistöksi. Saksalaisten aluksilla toimi oluttarjoilu ja ranskalaisten aluksella nautittiin patonkia, juustoa sekä tietysti punaviiniä. Mihin tahansa meni, ympärillä näkyi hymyä ja naurua. Saksalaisten veljien sekä sisarien juhlia oli etuoikeutettua olla todistamassa.

Kaikki hauskanpito loppuu kuitenkin aikanaan. Onneksi meillä se ei vielä lopu, muuttaa vain muotoaan.  Merellä on hyvä parannella maissa olon aiheuttamaa hermosärkyä.  Tätä kirjoittaessa olemme juuri tulleet Weser-joelta Pohjanmeren puolelle mukavassa myötävirrassa.  Ohjaamossa eturivissä opetellaan uusia laitteita, seurataan muuta liikennettä ja tietysti harjoitetaan turvallista merenkulkua. Musiikista vastaa Mark Knopfler yhtyeensä kanssa. Alhaalla valmistaudutaan tulevaan merivahtiin lepäämällä. Edessä on vielä pitkä mutta toivottavasti erittäin antoisa matka. Keula on kotiinpäin!

PR Jenny Wihurin päällikkö

Pekka Lappalainen

Ps. H & N, olkaa kiltisti ;)

***

Elämäni ensimmäinen koulutuspurjehdus PR Jenny Wihurilla osasi sen verran hermostuttaa, että pari edellistä yötä tuli nukuttua vähän normaalia lyhyemmillä yöunilla. Myös laukun pakkaaminen poikkesi melko tavalla normaalista mepe-viikonloppupäivystyssetistä, sillä tavaroita piti pakata yhdeksäksi päiväksi ja vaihtovaatteiden lisäksi myös kuori- ja välivaatekerta piti mahduttaa turvakenkineen matkakassiin unohtamatta painorajaa, jonka lentoyhtiö asettaa. Jonkinasteista karsintaa piti siis suorittaa lähes kaikessa. Oli myös ajateltava, että kaikki mukaan otettava tavara tuli kuljettaa lentomatkan jälkeen myös lentokentältä Hampurista junaan ja sieltä satamaan Bremerhaveniin. Matkan kulkusuunnitelma meillä oli siis lentäen Helsingistä Hampuriin ja sieltä junalla Bremenin kautta Bremerhaveniin.

Lähtöaamuna herätys oli kello 3.30, koska kone lähti klo 7.50. Lähtöportilla Pekka L. otti miehistönsä vastaan ja käytiin lyhyt esittelykierros porukoille. Lento sujui hienosti ja koneessa saimme kuulla, että oletettu junamatka olikin muuttunut kätevästi pariksi vuokra-autoksi, joten matkatavaroiden kantaminen jäisi ehkä vähän oletettua vähemmälle. Pikkasen hermostutti, minkä kokoisiin autoihin meidän matkalaukkuvuori pitäisi mahduttaa, mutta kyllähän sopu sijaa antaa. Edellinen miehistö lähti kentältä kohti kotia ja me ajoimme autoilla peräkanaa kohti Bremerhavenia.

PR Jenny Wihurille saavuimme vähän ennen klo 14 ja samoin tein teimme petijaon, jotta kaikkien tavarat löytäisivät nopeasti omille paikoilleen. Ensimmäiselle päivälle ei ollut sovittu mitään tarkempaa ohjelmaa meille, joten kävimme porukalla tutustumassa satama-altaaseen ja sen tarjoamiin palveluihin. Jaakko kehui saksalaista merenkulkumuseota (Deutsches Schiffahrtsmuseum), joten päätimme käydä tutustumassa siihen. Siellä katsoimme myös hienon videopätkän paikallisesta meripelastuksesta ja meistä innokkaimmat kävivät ajelemassa pienoismalliveneillä museon altaassa. Ruokajärjestelyt järjestäjän toimesta olivat aivan omaa luokkaansa ja uskon puhuvani kyllä koko miehistön äänellä näin sanoessani, aivan pakko mainita ainakin valkosuklaasuihkulähde, johon sai mansikoita (tai muita hedelmiä) dipata.

Lauantaina ohjelmassa oli sitten Parade of Boats, jonka oli määrä alkaa klo 12.00.  Lähtö satama-altaasta tapahtui kello 9 jälkeen hyvässä järjestyksessä ja kaikki osallistuvat alukset (noin 50 kpl) mahdutettiin samaan sulkuun peräkkäin ja rinnakkain. Osalle miehistöstä sulut olivat jo ihan tuttuja, mutta minulle itselleni sekin oli aivan uusi kokemus. Tällä kertaa vuorovesi oli kuitenkin lähes samalla korkeudella kuin me, joten mitään suurta muutosta porttien avauksesta ei alukselle tullut. Itse paraatissa saimme sitten kokea sääilmiöt pikakelauksella laidasta laitaan, eli kaatosateesta ja tuulesta auringonpaisteeseen ja jatkuvalla vaihtelulla. Saksalaisten uusi vene SK-35 sai kasteessa nimekseen Ernst Meier-Hedde. Paluu satamaan tapahtui klo 15.

Lähes saman tien kiinnittymisen jälkeen alkoi Open Ship Jenskillä, jolloin Aki ja Kirsi lähtivät kauppareissuun ostamaan loppulegin ruoka-aineet. Jälleen saimme hyvää palvelua, sillä meidät tultiin hakemaan aluksesta ja kuljetettiin autolla kauppaan, sekä takaisin. Lauantain kävijämääräksi kirjattiin 497 henkilöä, joten vilskettä ja vipinää oli kiitettävästi. Jossain vaiheessa piti Jaakko jo laittaa portsariksi, jotta saatiin väkivirta tasaisemmin kulkemaan. Suunniteltu Open Ship venyi loppupäästä lähes puolellatoista tunnilla, mutta mukavaa oli. Sitten olikin vuorossa ruokailu ja porukka jakaantuivat suihkuihin ja syömään. Illalla sitten nautittiin järjestelijöiden vieraanvaraisuudesta mahtavissa tunnelmissa. Täytyy vaan todeta, että melko mukavan harrastuksen olen joskus itselleni valinnut.

Kirsi